Voi valmentautua ja voi olla valmentaj(i)a. Olen pyrkinyt ajattelemaan paljon asioita valmentautumisen näkökulmasta jo vuodesta 2008 lähtien, osittain siitä syystä, että luin valmennus- ja testausoppia Jyväskylässä 2008-2010.
Minä kait olen loppupeleissä syypää temporyhmän perustamiseen ja sen tämän kauden toimintaan. Keksin viime syksynä rastitreffiristeilyllä, että nyt voisi tällaisen perustaa, muuten saatetaan pudota tempo-kelkasta. Vaikka kärki on kova (Pinja, Antti ja minä), niin tasoakin olisi levennettävä tulevia vuosia ajatellen.
Ryhmän toimintaa ajatellessa halusin pitää toiminnan avoimena kaikille, sillä harrastajia ei ole liikaa. En siis rajannut toimintaa vain maajoukkueelle tai mahdollisille talenteille. Joidenkin mielestä jengiä (ehkä) on ollut liikaa toiminnassa mukana, mutta tällä tavalla jalkautetaan lajia useamman eteenpäin vietäväksi.
Kun keväällä pidettiin treenejä kisojen yhteydessä, niin aika monesti tehtiin harjoituksissa sekakokoonpanoja asemien suunnittelussa. Eli aloittelijat yhteen kokeneempien kanssa. Seurauksena se, että 3-4 kerran jälkeen aloittelijat alkoivat tekemään yhtä hyviä asemia kuin kokeneet temporatamestarit..!
Temporyhmän toiminnan tulokset:
- EM-kisat meni joukkueen kokonaispanoksen osalta hieman alakanttiin, kun tuli vain yksi mitali, tosin onneksi kultainen Antille. Pinja "vain" viides, Jari ja Marko hienosti 7. ja 10. Itse erittäin alakanttiin 12. Tuossa kisassa tosin yksi huono asema riitti oman sijoituksen tippumiseen toiselle kymmenelle. Tempossa suoritus voi olla hetkestä ja päivästä kiinni. Vastausrohkeus ja -taktiikka on isossa osassa.
- MM-kisat, kokonaispanos juuri odotetunlainen. Minun, Antin ja Pinjan sijoitukset vaihtelevat kisasta toiseen, joten vaikea oli itsekin ennakoida, kuka on paras.
- Muut kisat: erittäin hyvin on jengi nostanut tasoaan kautta linjan tämän kevään kansallisissa. Voi hyvin sanoa, että Suomessa on nyt levein materiaali tempoon, jos vaan innostus ja panostus jatkuu samalla tavalla.
- Ryhmän toiminnasta on hyötynyt yhtä lailla huiput kuin aloittelijat. Suhteessa eniten ovat kehittyneet aloittelijat ja osa aika huimasti.
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen kevään tuloksiin kaikilta osilta. 3 arvokisamitalia yhteensä EM- ja MM-kisoista on enemmän kuin Ruotsin 2 tai Norjan 1. Tajusin nyt, että vietiin siis puolet saatavilla olevista mitaleista!
Valmentautumismetodit:
- Pidettiin muutama seminaari keväällä, jossa vähän jotain perusjuttuja temposta. Tämän jälkeen vastuu jokaisella on ollut enemmän itsellä, mikä on omasta mielestä parempi, tässä lajissa kun ei pysty hirveästi tuputtamaan "ylhäältäpäin", vaan suurin osa on tehtävä itse. Taitoa ja tekniikkaa ei siis pysty antamaan vaan ne on opeteltava itse käytännön kautta.
Omasta valmentautumisesta/ Lähtökohdat lajille:
Itsellä tunnetusti suunnistustausta, josta heti suoraan MM-ratamestariksi, missä oppia karttui aika lailla oppi-isän Hanskin kanssa. Taito realisoitui MM-kisojen jälkeen syksyllä Ruotsissa 2006 ruotsalaistyyppisissä kisoissa. Seuraavana vuonna tähtäsin puolitosissaan Ukrainan MM-kisoihin, mutta en kiertänyt kuin pari kisaa, joissa muistaakseni 1. ja 2. sijat, mutta ei riittänyt näytöt vielä. Seuraavana vuonna Tsekin MM-kisoihin riitti, tosin mitään en vielä treenannut, muuta kuin jotain lajisääntöjä.
Tsekin MM-kisat meni ihan OK, sija 7., mutta kun vieressä Antti ja Jari tekivät yksinkertaisesti parempaa tulosta, niin pakkohan se oli ruveta kehittämään taitoja, että tulisi paremmaksi. Vedin tuolloin peukalokompassilla, jossa oli puolen sentin välein mitta-asteikko, niin turpiin tuli pelkästään kompassilla! Piti siis ottaa kokonaisvaltainen ote lajista ja siinä kehittymisessä. Uusi tarkkuuskompassi ostoon ja treeniä!
Käytännössä tein Tsekin kisan jälkeen tarkkuussuunnistuksen lajianalyysin opintojen parissa ja siitä lähtien onkin homma sujunut erilailla. Tuon jälkeen on tullut joka vuosi vähintään yksi MM-mitali. Tämä on vaatinut tuntien ja tuntien valmistautumiset ja treenaukset kokonaisvaltaisesti. Tähän tulisi pitkä lista mitä kaikkea.. Fokus ollut joka vuosi MM-kisoissa.
Itsellä tunnetusti suunnistustausta, josta heti suoraan MM-ratamestariksi, missä oppia karttui aika lailla oppi-isän Hanskin kanssa. Taito realisoitui MM-kisojen jälkeen syksyllä Ruotsissa 2006 ruotsalaistyyppisissä kisoissa. Seuraavana vuonna tähtäsin puolitosissaan Ukrainan MM-kisoihin, mutta en kiertänyt kuin pari kisaa, joissa muistaakseni 1. ja 2. sijat, mutta ei riittänyt näytöt vielä. Seuraavana vuonna Tsekin MM-kisoihin riitti, tosin mitään en vielä treenannut, muuta kuin jotain lajisääntöjä.
Tsekin MM-kisat meni ihan OK, sija 7., mutta kun vieressä Antti ja Jari tekivät yksinkertaisesti parempaa tulosta, niin pakkohan se oli ruveta kehittämään taitoja, että tulisi paremmaksi. Vedin tuolloin peukalokompassilla, jossa oli puolen sentin välein mitta-asteikko, niin turpiin tuli pelkästään kompassilla! Piti siis ottaa kokonaisvaltainen ote lajista ja siinä kehittymisessä. Uusi tarkkuuskompassi ostoon ja treeniä!
Käytännössä tein Tsekin kisan jälkeen tarkkuussuunnistuksen lajianalyysin opintojen parissa ja siitä lähtien onkin homma sujunut erilailla. Tuon jälkeen on tullut joka vuosi vähintään yksi MM-mitali. Tämä on vaatinut tuntien ja tuntien valmistautumiset ja treenaukset kokonaisvaltaisesti. Tähän tulisi pitkä lista mitä kaikkea.. Fokus ollut joka vuosi MM-kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pistäthän nimesi kommenttiin. Kiitos!