Kyllä tarkkuussunnistuksessa voi valmentautua. Paljon riippuu toki siitä mitä valmentautuminen tarkoittaa. Minulle se tarkoittaa niitä toimia, joilla pyrin kehittämään suoritustani kilpailussa. Valmennan siis itse itseäni.
Keskeisiä osa-alueita valmentautumisessani ovat olleet
- mielikuvaharjoittelu
- kilpailunomaiset lajiharjoitukset (tempo-päivät)
- korvaavat lajiharjoitukset
- kisamatkakeskustelut kokeneempien kavereiden kesken
- kilpailukohtainen ennakkotyö
Fokus valmentautumisessa on ollut TempOssa; puran valmentautumista sen kautta.
Tausta itselläni oli FootO:n puolella, TrailO:ta tuli kokeiltua pari-kolme kertaa vuosina 2008-2012. TempOa kokeilin ensimmäisen kerran 2013 SM-kilpailuissa. Kilpailua varten tein useita tunteja mielikuvaharjoittelua; mietin koko suorituksen mielessäni: kuinka saavun asemalle, katson suunnan kompassista, kuinka yritän kartoittaa edessäni olevan maaston mahdollisimman tarkasti sekä mitkä kirjainten nimet olivat. Kävin kilpailua varten läpi myös kaikki löytämäni näiltä sivuilta löytämäni temporadat ja tein havaintoja tyypillisen aseman tehtäväjärjestyksestä.
Ennen 2013 KeU:n SM-kisoja olin tehnyt yht. 4 aikarastisuoritusta. Mielikuvaharjoittelun avulla olin 6. preO:n aikarastiajoissa ja TempOssa.
Mielikuvaharjoittelun avulla luodussa ajatusmallissa on puutteita. Seuraavana haasteena on muuttaa ennen tehtävää tapahtuva näkökentän mindmapping ja vastaussuoritus ongelmanratkaisukeskeiseksi ja näin tehokkaaksi. Tällä hetkellä sekunteja menee ympäristön kartoittamiseen, mikä on osoittautunut useilla rasteilla merkityksettömäksi.
TempO-ryhmän toiminta on auttanut tällä kaudella ison askeleen eteenpäin; Harjavallan TempO kisassa johdin 5. aseman jälkeen. Seuraavien askeleiden ottaminen on haastavampaa, toistojen määrän on oltava merkittävästi suurempi jotta kehitys jatkuisi suoraviivaisesti.
Korvaavia lajiharjoitteita ovat olleet mm. rastimääritepeli ja rastimäärite-TempO. Määritepelin tarkoitus oli oppia tunnistamaan määritteet, määrite-TempO:n kehitin yksin suoritettavaksi harjoitukseksi, jossa kehittyy sekä ilmansuuntien hahmotus että vastausnopeus. Molemmissa ominaisuuksissa oli ennen kesää ongelmia, nyt ongelmat ovat pienempiä.
Hyödyllisimpiä oppimisprosesseja ovat olleet (ehkä yllättäen) automatkat. Leikkisälteen voisi sanoa että jos omistaisin auton olisin merkittävästi huonompi tarkkuussuunnistaja. Keskustelut kokeneempien kavereiden kanssa ovat auttaneet ymmärtämään lajin luonnetta ja (vielä) kirjoittamattomia sääntöjä.
Kilpailukohtainen ennakkotyö pitää sisällään tutustumista kilpailumaastoon karttapaikan, reittihärvelin sekä googlemapsin kautta siinä määrin kun se on mahdollista. Tunne, että tiedän mitä kulman takana on, rauhoittaa kilpailun aikana ja pohjoinen pysyy paremmin mielessä. Ennakkovalmistautumisessa on tavoitteena "ei mitään hätää, olen tehnyt tämän ennenkin" -tyyppinen tunne. Kuitenkin jos näkemys kartoittajan kanssa on olennaisesti eriävä niin ennakkotyöstä saattaa olla jopa haittaa.
Lauri Kontkanen: "Monessa lajissa voi tehdä paljon hyviä asioita, mutta myös paljon epäolennaisia asioita. Kun vertaa noita Lauri M:n tekemiä asioita omiin, niin kuulostavat hyvin paljon samoilta. Ei ole siis ihme, että Lauri on noussut "puskista" vuodessa taistelemaan jopa SM-kullasta tänä syksynä. Arvaan ja uskon, että tavoitteet on ainakin tempossa mitali, mutta itse ainakin yritän pistää kampoihin. Veikkaan, että parilla muullakin on myös sanansa sanottavana;)
VastaaPoistaHienoa, että tempon valmennusryhmän toiminta on alkanut ruokkimaan Lauria ja toivottavasti muitakin itsevalmentautumiseen."