Voiko tarkkuussuunnistusta valmentaa tai voiko lajiin valmentautua? Julkaisimme tänään blogisarjan aiheesta. Asiaa käsittelee valikoitu joukko maajoukkuetason suunnistajia. Aiheesta lisää: Oman suorituksen hallinta TempO-kilpailussa (Markku Gardin)
Tarkkuussuunnistukseen voi valmentautua. Valmentajasta tai harjoitusryhmästä on suurta hyötyä. Näin on mm. siksi, että toisen tekemänä rastitehtäviin ei ole tutustunut jo ennen suoritusta, ja toisaalta siksi, että varsinkin metsämaastossa rastin oikea paikka ei ole pistemäisen eksakti, mikä vaikeuttaa yksin treenaamista: yksin treenatessa ei saa palautetta siitä, olisiko oma vastaus kenties ollutkin tiukalla nollarastilla väärin, etenkin, jos asiaa ei käy maaston puolella tarkemmin tutkimassa.
Tänä vuonna runsaasti pidetyt temporyhmän yhteistreenit esim. kisojen jälkeen ja erilisinä tapahtuminaan ovat olleet erittäin kehittäviä: niissä on saanut lähes kilpailunomaista tempotreeniä vieraissa maastoissa. Itselläni on ollut myös mahdollisuus treenata kilpailun omaisesti Kari-isäni tekemillä temporadoilla. Tempoa voi kuitenkin treenata melko hyvin yksinkin: mielestäni jopa Preota kilpailun omaisemmin, sillä Tempon liputus on niin väljää (nollat selkeitä), että oman vastauksen oikeellisuuden varmistaminen käy jälkikäteen paikaltaan melko helposti.
Itse treenaan Tempoa yksin yleensä niin, että hankin n. 4 samanlaista karttaa. Yhteen suunnittelen teitä ja polkuja pitkin kuljettavan reitin ja piirrän karttaan asemanpaikat pisteellä, josta lähtee kaksi viivaa katselusektorin suunnan merkiksi. Sitten piirrän kolmeen muuhun karttaan näihin tempoasemiin rastiympyrät, yhden kuhunkin karttaan kullekin asemalle. (Yhdessä kartassa on siis niin monta ympyrää, kuin on asemia). Yleensä en piirrä määritteitä karttaan (jotten tutustu tehtävään liikaa), mutta jos Kari valmistelee treenin hän piirtää kartan reunoihin tehtäväasemien mukaan suunnastettuja ja numeroituja määritteitä). Yksin tehden olen hoitanut määritepuolen niin, että rastipisteet ovat jo helposti rastiympyrän sijainnin mukaan hahmottuvia, kuten puita, ja puun tms. rastikohteen puolen "arvon" "rastimääritegeneraattorin" avulla. Rastimääritegeneraattori on kolme nippusitein yhteen liitettyä korttinippua, joiden kullakin kortilla on määritteenä puun jokin sivu (sovella muihin määritteisiin). Harjoituksen teen ilman lippuja. Harjoitusta tehdessäni vilkaisen reittikarttaa vain sen verran, että osaan seuraavalle asemalle. Arvon rastimääritegeneraattoreista kuhunkin kolmeen määritevihkoon uuden päällimmäisen kortin (joihin en tutustu etukäteen) ja suunnastan karttanipun. Pidän rastinmääritenippuja lastenvaunujen katolla (treenaan yleensä nykyisin vauvan kanssa). Vältän maaston katsomista ennen ajan alkamista. Kun aika alkaa, ratkaisen päällimmäisen kartan rastiympyrän sijainnin ja etsin sen maastosta. Jos rastikohteeseen liittyy mahdollisuus tulkita sivu tai osa, katson sen rastimääritegeneraattorin vasemmanpuoleisesta vihosta. Kun vastaukseni on valmis, kuvittelen vielä, monesko lippu oikealta/vasemmalta kuvitteellinen lippu olisi (välillä kuvittelen nollarastin) ja annan vastaukseni, ja samalla siirrän päällimmäisen kartan alimmaksi ja alan ratkaista seuraavan ympyrän sijaintia. Tähän rastiin sovellan keskimmäistä määritenippua. Kun aseman kaikki tehtävät on ratkaistu, pysäytän mahdollisen ajanoton ja käyn läpi vastausteni oikeellisuuden ja suorituksen sujuvuuden. Sitten kävelen seuraavalle asemalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pistäthän nimesi kommenttiin. Kiitos!